Pieni tyttäremme tapailee aakkosia. A niin kuin antilooppi, b niin kuin bambi jne. Uhmaikäiselle kirjain ”p” ei välttämättä aina tuo ensimmäisenä mieleen vanhemmalle mieleisiä käsitteitä. Tällä hetkellä käsittelemme kirjaimen ”p” kohdalla pääosin painokelvottomia sanoja. Yritämme kuitenkin urheasti toistaa ponia ja pingviiniä.
Opiskelemaan on päässyt juniorin lisäksi myös vanhempi hankintajuristi: hankintalaki on nimittäin lähiaikoina muuttumassa. Hallituksen esityksessä 244/2020 vp on yksilöity korjaustoimet, joihin on lähdetty siitä syystä, että komissio on Suomen hankintalainsäädännön tarkastuksessa huomannut muutamia puutteita, joissa kansalliset hankintalait eivät täysin vastaa direktiivejä. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.3.2021. Esitystä edeltävällä lausuntokierroksella tarkastelun keskiössä on ollut myös p niin kuin puitejärjestely. Puitejärjestelyllä tarkoitetaan sopimusta, jonka tarkoituksena on vahvistaa tietyn ajan kuluessa tehtäviä hankintasopimuksia koskevat ehdot, kuten hinnat ja suunnitellut määrät. Puitejärjestelyä koskeva tarkennusehdotus piti sisällään muun muassa epäselvyyksiä, jotka koskivat hankintayksikön oikeutta tehdä puitejärjestelyn sisällä pienhankintoja puitesopimuskaudella.
Puitejärjestely jakaa mielipiteitä kuin areenoiden kiintotähti
Puitejärjestely on kuin hankintojen Danny: jokaisella on mielipide tästä pitkään areenoilla olleesta artistista. Joidenkin mielestä puitejärjestely on joustava sopimusjärjestely, joka on lunastanut paikkansa tähtenä hankintataivaalla. Toisten mielestä puitejärjestely taas on vanhentunut muinaisjäännös, jonka dynaamisen hankintajärjestelmän sopisi mahdollisuuksien mukaan syrjäyttävän.
Hankintalain puitejärjestelyn sisällä tehtävien hankintojen käsittelevän 43 §:n 5 momentin perustelutekstissä (HE 108/2016 vp) on todettu, että ”koska kansallisten kynnysarvojen alittavat hankinnat eivät kuulu lain soveltamisalaan, ei olisi myöskään tarkoituksenmukaista ulottaa puitejärjestelyjen sisäisten hankintojen tekemisen liittyviä toimintavelvoitteita näihin hankintoihin. Siten kansallisen kynnysarvon alittavat puitejärjestelyn sisäiset hankinnat voitaisiin tehdä vapaasti hankintayksikön valitsemalta puitejärjestelyyn otetulta toimittajalta. Näissä hankinnoissa ei olisi siten tarpeen järjestää kevennettyä kilpailutusta taikka noudattaa muutakaan puitejärjestelyn toimintavelvoitetta”.
Tarkennusehdotus koki täystyrmäyksen, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?
Tätä oikeutta tehdä puitejärjestelyn sisällä pienhankintoja keneltä tahansa toimittajalta ehdotettiin muun ohella tarkennettavaksi. Tarkennusehdotus koki täystyrmäyksen, ei tosin yksimielisesti. Voimassa oleva sääntely nähtiin tarkoituksenmukaisena ja kustannustehokkaana tapana toteuttaa yksittäisiä kansallisen kynnysarvon hankintoja puitejärjestelyn sisällä. Tarkennusehdotuksen koettiin lisäävän hallinnollista taakkaa. Useat vastaajat arvioivat, että ehdotettu tarkennus voisi johtaa jopa hankintojen pilkkomiseen. Tarkennusehdotuksen vastustamisen perusteena käytettiin lisäksi sitä, että hankintayksikön on myös puitejärjestelyssä huomioitava hankinnan arvon laskentaa, puitejärjestelyn sisältöä ja pilkkomiskieltoa koskevat määräykset.
Hankintayksikölle tarkennusehdotuksesta luopuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että nykykäytännöt voivat periaatteessa jatkua. Mutta entäpä tilanne, jossa usean toimittajan puitejärjestelyssä on vahvistettu etusijajärjestys, jonka mukaisesti tilauksia tulee tehdä, mutta puitesopimuskaudella kaikki tilaukset jäävätkin syystä tai toisesta alle kynnysarvon? Voiko tällöin käydä niin, että tarjoaja, joka on etusijajärjestyksen ykkönen, jää kokonaan vaille tilauksia? Kalliimmalla hinnalla puitejärjestelyyn mukaan valitut toimittajat korjaavat potin siten, että hankinnat toteutetaan pienhankintoina ja puitejärjestelyn ykköstoimittaja jäisi nuolemaan näppejään, ykkössijasta huolimatta? Miten tällaiseen toimintaan olisi syytä suhtautua? Mitä riskiä tästä aiheutuu hankintayksikölle? Mitä tarjoajan kannattaa huomioida tarjousta puitejärjestelyyn valmistellessaan?
Älä huku hankintalakiin – osallistu koulutukseen ja kuule selkokielellä, mikä muuttuu!
Jos puitejärjestelyä käytetään hankintalain tavoitteiden mukaisesti, puitejärjestely ei ole paska diili kenellekään osapuolelle. Hallituksen esityksessä todetaan, että vaikka tarkennusehdotuksesta luovuttiin, puitejärjestelyjen käyttöä on edelleen syytä seurata ja selvittää. Mikäli epäkohdat jatkuvat, olisi pohdittava, olisiko tarkennusehdotuksen syytä tehdä come back. Sitä odotellessa, tule kuuntelemaan hankintalain muuttumista koskeva koulutuksemme. Koulutuksessa vastaamme muun ohella kysymykseen, mitä mieltä olemme hankintojen Dannystä.
