Työaikalaki käytännössä – lisä- ja ylityö, työaikapankki ja työaikakirjanpito

Työaikalaki määrää, kuinka pitkää työpäivää saa teettää, milloin tunnit muuttuvat lisä- tai ylityöksi ja miten ne korvataan. Aihe on nyt erityisen ajankohtainen, koska työ- ja elinkeinoministeriö on valmistellut työnantajalle laiminlyöntimaksua puutteellisesta työaikakirjanpidosta ja työvuoroluettelosta. Tästä artikkelista saat käytännönläheisen kokonaiskuvan työaikalain keskeisistä säännöistä ja tarkistuslistan oman työpaikan työaika-asioiden läpikäyntiin.

HR:n, esihenkilön ja palkanlaskijan arjessa työaikakysymykset tulevat vastaan viikoittain. Saako työntekijää pyytää jäämään kahdeksi tunniksi pidempään? Onko osa-aikaisen ylimääräinen vuoro lisätyötä vai ylityötä? Voiko ylityötunnit säästää työaikapankkiin?

Virheet näkyvät usein vasta jälkikäteen: palkkasaatavina, työsuojelutarkastuksen havaintoina tai erimielisyyksinä siitä, mitä oikeastaan sovittiin. Siksi kannattaa tietää, mitä työaikalaki edellyttää, ja tarkistaa, miten oma työehtosopimus sitä täydentää tai muuttaa.

Työaikalaki lyhyesti: artikkelin pääkohdat

• Mitä työaikalaki säätelee ja mitä työajaksi lasketaan
• Yleisimmät työaikajärjestelyt: yleistyöaika, jaksotyö, liukuva työaika ja joustotyöaika
• Lisä- ja ylityön ero sekä lain mukaiset korvaukset esimerkkeineen
• Työaikapankin käyttöönoton pelisäännöt ja rajat
• Lepoaikojen vähimmäisvaatimukset
• Tarkistuslista työaikakirjanpitoon ja työvuoroluetteloihin

Mitä työaikalaki säätelee ja mitä työajaksi lasketaan?

Työaikalaki (872/2019) tuli voimaan 1.1.2020. Se koskee työsopimuksen ja virkasuhteen perusteella tehtävää työtä, ellei muualla laissa toisin säädetä. Laki määrittelee säännöllisen työajan enimmäismäärät, lisä- ja ylityön, lepoajat sekä työnantajan velvollisuuden laatia työvuoroluettelo ja pitää työaikakirjanpitoa.

Työaikaa on lain mukaan työhön käytetty aika sekä aika, jolloin työntekijän on oltava työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Matkustamiseen käytetty aika ei pääsääntöisesti ole työaikaa, ellei matkustaminen ole samalla työsuoritus. Varallaoloa ei myöskään lueta työaikaan, ellei työntekijän tarvitse oleskella työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

Työaikalaki ei koske kaikkia. Sen ulkopuolelle jäävät tietyt tehtävät, kuten yrityksen johtaminen, joissa työaikaa ei ennalta määritellä eikä sen käyttöä valvota ja joissa työntekijä voi itse päättää työajastaan. Lisäksi työehtosopimuksella voidaan sopia monista asioista toisin, joten oma TES kannattaa tarkistaa aina ensin.

Työaika on vain yksi osa työsuhteen juridiikkaa. Laajemman kuvan rekrytoinnista työsuhteen päättämiseen saat artikkelistamme Työsuhdejuridiikan koulutus HR-ammattilaiselle – hallitse työsuhteen koko elinkaari.

Säännöllinen työaika ja työaikajärjestelyt – mitä työaikalaki sallii?

Työaikalaki asettaa selkeän lähtökohdan: säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikkotyöaika voidaan järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon jaksossa, kunhan kahdeksan tunnin päivittäinen raja ei ylity.

Työnantaja ja työntekijä voivat lisäksi sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään kahdella tunnilla, jollei työehtosopimuksesta muuta johdu. Tällöin viikkotyöajan on tasoituttava 40 tuntiin enintään neljän kuukauden aikana, eikä viikoittainen säännöllinen työaika saa ylittää 48 tuntia.

Työaikajärjestely	Mitä se tarkoittaa?	Keskeiset rajat
Yleistyöaika	Tavallinen päivä- ja viikkorytmi.	8 h vuorokaudessa ja 40 h viikossa tai keskimäärin 40 h viikossa enintään 52 viikon jaksossa.
Jaksotyö	Säännöllinen työaika järjestetään kahden tai kolmen viikon jaksoihin. Käytössä vain laissa erikseen luetelluissa töissä.	Enintään 120 h kolmen viikon jaksossa tai 80 h kahden viikon jaksossa.
Liukuva työaika	Työntekijä päättää sovituissa rajoissa päivittäisen työaikansa sijoittelusta.	Liukuma enintään 4 h. Neljän kuukauden seurantajakson lopussa ylityksiä enintään 60 h ja alituksia enintään 20 h.
Joustotyöaika	Vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä päättää itsenäisesti.	Keskimäärin enintään 40 h viikossa neljän kuukauden aikana. Sopimus tehdään kirjallisesti.

Valittu järjestely vaikuttaa suoraan siihen, milloin lisä- ja ylityötä syntyy. Siksi työaikamuoto kannattaa kirjata selkeästi työsopimukseen, paikalliseen sopimukseen tai työvuoroluetteloon.

Lisätyö ja ylityö – mikä ero ja miten ne korvataan?

Yleistyöajassa ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa (vuorokautinen ylityö) tai 40 tuntia viikossa olematta vuorokautista ylityötä (viikoittainen ylityö). Lisätyötä on sovitun säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä. Lisätyötä syntyy siis tyypillisesti osa-aikaisille ja niille, joiden sovittu viikkotyöaika on alle 40 tuntia.

Esimerkki: Työntekijän sovittu työaika on 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa. Jos hän tekee yhtenä päivänä kymmenen tuntia, puoli tuntia on lisätyötä ja kahdeksan tunnin ylittävät kaksi tuntia vuorokautista ylityötä. Jos viikon tunnit nousevat 40:een ilman, että yksikään päivä ylittää kahdeksaa tuntia, 2,5 tuntia on lisätyötä.

Lisä- ja ylityö edellyttää työnantajan aloitetta ja työntekijän suostumusta

Työaikalaki edellyttää, että lisä- ja ylityö tehdään aina työnantajan aloitteesta. Jos käytössä on liukuva työaika tai joustotyöaika, lisä- ja ylityöstä on sovittava nimenomaisesti. Työntekijän omatoimisesti venyttämä päivä ei siis automaattisesti ole korvattavaa ylityötä.

Ylityöhön tarvitaan työntekijän suostumus kutakin kertaa varten tai työn järjestelyjen niin vaatiessa lyhyehköksi ajanjaksoksi kerrallaan. Lisätyöhön tarvitaan suostumus, ellei siitä ole sovittu työsopimuksessa. Silloinkin työntekijä saa perustellusta henkilökohtaisesta syystä kieltäytyä lisätyöstä työvuoroluetteloon merkittyinä vapaapäivinä.

Lisä- ja ylityökorvaukset, joita työaikalaki edellyttää

• Lisätyö: vähintään sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus. Työaikalaki ei edellytä korotusta.
• Vuorokautinen ylityö: kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka.
• Viikoittainen ylityö: 50 prosentilla korotettu palkka.
• Sunnuntaityö: työstä sunnuntaina tai kansallisena juhlapäivänä maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka. Jos työ on samalla ylityötä, myös ylityökorvaus maksetaan.

Korvaus voidaan sopia vaihdettavaksi osittain tai kokonaan vastaavaan vapaa-aikaan. Ylityötä vastaava vapaa lasketaan samoilla korotuksilla: esimerkiksi kaksi 50 prosentin ylityötuntia vastaa kolmea tuntia vapaata. Vapaa on annettava kuuden kuukauden kuluessa, ellei toisin sovita.

Kuukausipalkkaisen tuntipalkka lasketaan jakamalla sovittu palkka säännöllisen työajan tuntimäärällä. Monissa työehtosopimuksissa on omat jakajat ja lakia paremmat korvaukset, joten palkanlaskennassa TES ratkaisee usein käytännön laskutavan. Ylityökorvauksen ja muiden palkanosien laskemista harjoitellaan Palkanlaskennan perusteet -etäkoulutuksessa.

Enimmäistyöaika: keskimäärin 48 tuntia viikossa

Ylityöllä on yläraja. Työaika ylityö mukaan lukien saa olla keskimäärin enintään 48 tuntia viikossa neljän kuukauden jaksossa, ja tasoittumisjakson pituudesta voidaan sopia toisin työehtosopimuksella. Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo enimmäistyöaikaa, voidaan tuomita työaikarikkomuksesta sakkoon.

Työaikapankki – mitä työaikalaki edellyttää käyttöönotolta?

Työaikapankki on työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmä, johon voidaan säästää työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia. Sen avulla esimerkiksi kiireisen kauden ylityötunnit voi pitää myöhemmin pidempänä vapaana.

Työaikalaki edellyttää, että työaikapankin käyttöönotosta sovitaan kirjallisesti työnantajan ja luottamusmiehen kesken. Jos luottamusmiestä ei ole valittu, sopijana voi olla luottamusvaltuutettu tai muu työntekijöiden edustaja taikka henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä. Edustajan tekemä sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita edustajan katsotaan edustavan. Työehtosopimuksella voidaan sopia myös vastaavasta järjestelystä.

Työaikapankin keskeiset rajat:

• erien siirtäminen pankkiin edellyttää työntekijän suostumusta kutakin kertaa varten tai lyhyehköksi määräajaksi
• pankkiin ei saa siirtää säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa, kulukorvauksia tai korvausluonteisia saatavia eikä jo maksettavaksi erääntynyttä rahamääräistä etuutta
• säästetty työaikakertymä saa kasvaa kalenterivuoden aikana enintään 180 tuntia, eikä kokonaiskertymä saa ylittää kuuden kuukauden työaikaa
• työntekijällä on oikeus saada säästettyä vapaata vähintään kaksi viikkoa kalenterivuodessa
• työnantajan on pidettävä kirjaa pankkiin säästetyistä eristä ja niiden pitämisestä vapaana.

Työaikajärjestelyjä ja niistä sopimista, työaikapankkia sekä lisä- ja ylityötä käydään läpi käytännön tilanteiden kautta Työaikasääntely- ja järjestelmät -etäkoulutuksessa.

Lepoajat – mitä työaikalaki sanoo tauoista, vuorokausilevosta ja viikkolevosta?

Työaikalaki turvaa lepoaikasäännöillä työntekijän palautumisen. Ne kannattaa huomioida jo työvuoroja suunniteltaessa, koska jälkikäteen puutteita on vaikea korjata.

• Päivittäinen lepoaika: jos yhtäjaksoinen työaika on yli kuusi tuntia eikä työntekijän läsnäolo ole välttämätöntä, hänelle on annettava vähintään tunnin tauko, jonka aikana hän saa poistua työpaikalta. Lyhyemmästä, vähintään puolen tunnin tauosta voidaan sopia. Jos työaika ylittää kymmenen tuntia, työntekijällä on lisäksi oikeus enintään puolen tunnin taukoon kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.
• Vuoro- ja jaksotyö: yli kuuden tunnin työvuorossa on annettava vähintään puolen tunnin tauko tai tilaisuus aterioida työn aikana.
• Vuorokausilepo: työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana on annettava vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika. Jaksotyössä se voidaan lyhentää yhdeksään tuntiin ja liukuvassa tai joustotyöajassa työntekijän aloitteesta seitsemään tuntiin.
• Viikkolepo: kerran seitsemässä päivässä on annettava vähintään 35 tunnin keskeytymätön lepoaika, mahdollisuuksien mukaan sunnuntain yhteydessä. Viikkolepo voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden aikana, kunhan se on joka seitsemän päivän jaksossa vähintään 24 tuntia.

Työaikakirjanpito ja työvuoroluettelo – mitä työnantajan pitää dokumentoida?

Työnantajan on kirjattava tehdyt työtunnit ja niistä maksetut korvaukset työntekijöittäin. Kirjanpidosta on käytävä ilmi joko säännöllisen työajan tunnit sekä lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaityön tunnit korvauksineen tai kaikki tehdyt tunnit ja erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityön tunnit korotusosineen. Joustotyöajassa työntekijä toimittaa työnantajalle palkanmaksukausittain luettelon tekemistään tunneista.

Työaikakirjanpito on säilytettävä kanneajan päättymiseen asti. Työsuhteen jatkuessa korvausta koskeva kanne on nostettava kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus korvaukseen syntyi, ja työsuhteen päätyttyä kahden vuoden kuluessa päättymisestä. Työntekijällä on pyynnöstä oikeus saada kirjallinen selvitys häntä koskevista merkinnöistä.

Työaikalaki velvoittaa lisäksi laatimaan jokaiselle työpaikalle työvuoroluettelon, josta käyvät ilmi säännöllisen työajan alkaminen ja päättyminen sekä päivittäisten lepoaikojen ajankohdat. Luettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen jakson alkua. Sen jälkeen sitä saa muuttaa vain työntekijän suostumuksella tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä.

Valmistelussa: laiminlyöntimaksu työaikakirjanpidon ja työvuoroluettelon puutteista

Työ- ja elinkeinoministeriö on valmistellut lakimuutosta, jonka mukaan työsuojeluviranomainen voisi määrätä työnantajalle laiminlyöntimaksun, jos työnantaja tahallaan tai huolimattomuuttaan laiminlyö työvuoroluetteloa, työaikakirjanpitoa tai vuosilomakirjanpitoa koskevat velvollisuutensa. Lausuntoversion mukaan maksu olisi enintään 10 000 euroa, ja useammasta samalla kertaa käsiteltävästä laiminlyönnistä määrättäisiin yhteinen, enintään 15 000 euron maksu.

Esitysluonnos oli lausuntokierroksella 6.7.–21.8.2026, ja ministeriön mukaan hallituksen esitys oli tarkoitus antaa eduskunnalle syyskuussa 2026. Lakien on suunniteltu tulevan voimaan 1.1.2027. Kyse on siis ehdotuksesta, jonka lopullinen sisältö ja voimaantulo ratkeavat eduskuntakäsittelyssä. Ehdotuksen tausta on kerrottu työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteessa laiminlyöntimaksusta.

Jo nykyisin työaikakirjanpidon laiminlyönnistä voi seurata rangaistus rikoslain nojalla, joten kirjanpidon kuntoon laittaminen ei odota uutta lakia. Työnantajan muista tyypillisistä riskikohdista voit lukea artikkelistamme Työnantajan riskit 2026 – nämä 7 virhettä voivat tulla kalliiksi.

Tarkistuslista: näin varmistat, että työaikalaki toteutuu työpaikalla

1. Selvitä, mitä työehtosopimusta noudatetaan ja missä kohdin se poikkeaa työaikalaista.
2. Tarkista, mikä työaikajärjestely kullakin henkilöstöryhmällä on käytössä ja onko liukuvasta työajasta, joustotyöajasta tai säännöllisen työajan pidentämisestä sovittu kirjallisesti silloin, kun laki sitä edellyttää.
3. Varmista, että lisä- ja ylityö tehdään aina työnantajan aloitteesta ja että esihenkilöt tietävät, miten suostumus pyydetään.
4. Seuraa 48 tunnin keskimääräistä enimmäistyöaikaa neljän kuukauden jaksoissa.
5. Tarkista työvuorosuunnittelusta tauot, 11 tunnin vuorokausilepo ja 35 tunnin viikkolepo.
6. Varmista, että työvuoroluettelo annetaan tiedoksi viimeistään viikkoa ennen jakson alkua ja että muutosten perusteet dokumentoidaan.
7. Tarkista, että työaikakirjanpidosta näkyvät työntekijäkohtaisesti tunnit, lisä-, yli- ja sunnuntaityö sekä maksetut korvaukset tai annetut vapaat.
8. Jos käytössä on työaikapankki, tarkista sopimus, 180 tunnin vuosiraja ja pankkierien kirjanpito.

Yksi käytännön sudenkuoppa on olettaa, että asiantuntijatyössä tai liukumalla tehdyt pitkät päivät eivät kuulu työaikalain piiriin. Jos työntekijä ei kuulu lain soveltamisalan poikkeuksiin, tunnit on kirjattava ja niiden korvaamisesta on sovittava.

Työaikalaki – usein kysytyt kysymykset

Työaika pysyy hallinnassa, kun sopimukset ja kirjanpito ovat kunnossa

Työaikalaki asettaa selkeät perusrajat: kahdeksan tuntia vuorokaudessa, 40 tuntia viikossa ja ylityö mukaan lukien keskimäärin enintään 48 tuntia viikossa. Haasteet syntyvät siitä, miten työaikajärjestely, työehtosopimus, suostumukset ja korvaukset yhdistyvät arjessa. Kun järjestelyt on sovittu kirjallisesti ja tunnit kirjataan luotettavasti, palkat menevät oikein ja mahdolliseen tarkastukseen on helppo vastata.

Jos haluat syventää osaamistasi käytännön esimerkkien avulla, osallistu Työaikasääntely- ja järjestelmät -etäkoulutukseen. Koulutuksessa käydään läpi työaikalainsäädäntö henkilöstöhallinnon näkökulmasta, eri työaikajärjestelyt ja niistä sopiminen, työaikapankki sekä lisä- ja ylityö. Kaikki etäkoulutukseen ilmoittautuneet saavat tallenteen käyttöoikeuden 30 päiväksi.